Sellaista vaan, että lastenjuhlien ulkoistamisessa ei taida olla kyse kilpavarustelusta vaan omien hermojen säästämisestä. Ensi kerralla muistan ainakin varmasti piilottaa
vuvuzelan ennen juhlien alkua.
Jos ei erityisemmin pidä yksityiskohtien parissa nyhertämisestä, ne voi hyvin jättää väliin. Lapset eivät välitä. Isäntä puisteli päätään, kun näki Tylleröisen ja minun huolella väkertämät porkkanatähdet, juustokolmiot, paprikapisarat ja kurkkukolmiot. Nakit sentään tarjoiltiin ihan nakkeina vaan.
Kaupan kekseillä olisi pärjätty vallan hyvin, mutta tällä kertaa kakkukin oli yllätyksekseni lapsille mieleen. Pohja oli tavallista kaakaosokerikakkua ja välissä oli hiukan muunneltu
Kinuskikissan minttuvalkosuklaatäyte. Tylleröinen vastasi koristelusta.
Keksitikkareista tuli kaikkea muuta kuin herkullisen näköisiä, kun kamalan värinen kuorrute jämähti ennen aikojaan. Mutta sekään ei lapsia haitannut. Ihanat pikkuemännät muistivat vielä lähtiessään muistuttaa reseptin toimittamisesta jälkikäteen.
Istumapaikat merkattiin etukäteen, mutku-mä-haluun-istuu-ton-vieressä-väännöltä vältyttiin ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Juhlaväki oli sangen vauhdikasta, mutta rauhottui pullonpyöritysleikkiin, jossa kukin antoi vuorollaan lahjansa päivänsankarille. Tylleröisen kaverinsa synttäreiltä saama idea oli kiva - jokainen lahjanantaja tuli erityisesti huomioitua.
Kiittelin itseäni etukäteen suunnittelemastani aarteenetsintäleikistä, jolloin volyymi vääntyi kuin itsestään hiukan pienemmälle. Piilotin pienet aarteet eri huoneisiin ja esitin vuoronperään pantomiimina, mistä huoneesta on kyse ja millä korkeudella aarteen piilopaikka on. Symppis juhlaväki etsi ensin yhdessä jokaiselle omat aarrepussit ja keskittyivät vasta sitten rapistelemaan karkkejaan.
Veikan juhliin askarrellut koristeet palvelivat hyvin vielä nämäkin juhlat. Ilman koristeitakin olisi pärjätty. Mutta kun on niin kiva näpertää.
